Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Aamupäivällä oli selkeätä, pari-kolme astetta pakkasta. Tuuli aika kovasti. Oli selvästi kirkkaampaa kuin edellisinä päivinä. Iltapäivällä kuitenkin taas vetäytyi pilveen.

Asemalta muutama sata metriä kaakkoon ajoin kelkalla polannetta metson viereen, vähän toistakymmentä metriä lintuun. Ajattelin, että ei tämä voi olla totta. Vanha homenokka ei voi päästää näin lähelle, jos se on yksin. Kattelin ympärille, ja niinpä löysinkin havuja viereisen männyn alta. Siinäkin puussa oli metso, mutta lähes näkymättömissä. Sen takia lintu ei siis pelännyt. Tunsi olonsa turvalliseksi, kun toinen oli vierellä.

On muuten kaksipiippuinen juttu tuo. Porukassa linnut voivat olla kesympiä kuin yksistään, mutta toisinaan ne ovat arempia. Se on niin tapauskohtaista, riippuu monista tekijöistä, säästä, lintulajista, parven koostakin ym. Yleensä eläimiä pääsee paremmin katselemaan, jos niitä on monta. TH